1. HUUDIN ALKU
Yleensä kaasumuodossa oleva
alkuaine, jolla on suuri tiheys, arvioitu 2,7 – 3,2. Huudin
taitekerroin on selvästi ilman taitekerrointa suurempi, jolloin
se on myös silmin havaittavissa oleva kaasu. Värin on kerrottu olevan
kullanruskea, mutta siitä ei ole varmuutta.
kaavio 1.1: FFT-spektrianalyysi
Huudi löydettiin 1940-luvun
loppupuoliskolla erään planeetan äkkinäisen laajentumisen seurauksena,
kun maan ilmakehän läpäisi huudi-laskeuma.
kaavio
1.2: Tohtori Gudun ensimmäinen luonnos teoriaksi koskien huudikaasun
polaarista dispersiota gravitaatiokentässä.(ekstrapolaatio).
Huudi-museon kokoelmat
kaavio 1.3: Koheesio (B-komponentin partikkelit)
On arvioitu, että tuhoutunut
planeetta koostui suurelta osin puhtaasta huudista, silloin planeetan
ominaispainon ollessa jopa noin 4,5. Planeettaa olisi voinut kutsua
nimellä huudi, vaikka sitä ei koskaan siksi nimetty, sillä sen
olemassaoloa ei tiedetty ennen sen tuhoutumista.
kaavio 1.4: pG-vakion ekstrapolaatio
Erään teorian mukaan
tuhoutumiseen johti planeetan liian suuri kehänopeus suhteessa huudin
koheesioon.
.
2. HUUDI-LASKEUMA SVOPADAMAAHAN
Ainoa tiedossa oleva huudilaskeuman sijaintipaikka oli Svopadamaa ja
siellä huudin
keskittymä oli erään koulun vieressä pellolla oleva metsäsaareke.
Varsin syrjäiselle ja pienelle alueelle keskittynyttä laskeumaa ei
konkreettisesti havaittu ollenkaan.
Vasta vuosia myöhemmin Tartolaisen
tohtori Peter Gudun (1902 – 1972) kosmiset gravitaatiolaskelmat
osoittivat ilmiön mahdollisuuden. Lopulliset, mutta kiistellyt
todisteet saatiin maaperämittauksilla tohtori Peter Gudun
tutkimusretkien johdosta.
Kuva 2.1: Tohtori Peter Gudu oik. ja
tutkimusryhmän jäseniä suorittamassa maaperätutkimuksia Svopadamaassa.
Huudi-museon kokoelmat
3. HUUDIN VAIKUTUS SVOPADAMAAHAN JA SEN
VÄESTÖÖN
Pääelinkeino
jalokiviesiintymistä tunnetussaSvopadamaassa oli pienimuotoinen
Svopada Minerals -yhtiön
harjoittama.kaivostoiminta.
Vuonna 1949
havaittiin Svopadamaassa voimakkaita käyttäytymisen muutoksia. Niiden
selitettiin
johtuvan altistumisesta kaivoksista nouseville maakaasuille..
Nykyteorian mukaan huudia pidetään ainoana syynä
Svopadamaassa ilmenneisiin käyttäytymismuutoksiin. Varsinkin
Svopadamaan koulun oppilaiden käyttäytyminen muuttui.
Oppilaat alkoivat
spontaanisti rakentaa erilaisia taide-esineitä. Myös esineiden ulkonäön
ja jopa käyttötarkoituksien voimakas muuntelu oli jokahetkistä. Tästä
oli seurauksena totaalinen epäkäytännöllisyys, joka myöhemmin johti
Svopadamaan rappioon ja lopulliseen tuhoon v. 1974.

Kuva 3.1: Huudille altistumisesta johtuva aivojen
pintakristallisaatio Ca2CO3
kalsiumkarbonaatti. Huudimuseon kokoelmat
4. HUUDIN VÄITETTY VAIKUTUS MUOTOILUUN
Svopadamaassa
valmistettujen esineiden kerrotaan olleen niukkaeleisiä ja
muotokieleltään erittäin vahvoja, jopa rajuja. Huudin vaikutuksen
alaisena olleet henkilöt ovat saaneet kyvyn tuottaa oikeiden
materiaalien avulla vähästä paljon. Myös syvällisten filosofisten
ajatusten esilletuonti ja jopa fysikaalisten vakioiden
kyseenalaistaminen ja miltei niiden kumoaminen oli olennaisena osana
taideteosten syntyprosessia..
Kuva 4.1: E. A. Ruusunen: Objektiivinen egoismi.
Sekatekniikka 1969.
Huudi museon
kokoelmat
4.5 OBJEKTIIVINEN EGOISMI
Kuva
4.5.1; Taiteilija E. A. Ruusunen sinisen kauden loppupuolella Euroopan
hulluna vuotena 1968. Taustalla 1948 rakennettu ja 2001
maanjäristyksessä tuhoutunut Ylä-Satakunnan lääninarkkitehti Boris
Amatsun työnimellä "Alhambra" suunnittelema ateljeerakennus.
Huudimuseon
kokoelmat
5. HUUDIN NYKYINEN MERKITYS
Nykyään huudi on lähinnä muotoiluun
liittyvä termi.
1. HUUDI = Pienin elein vahva vaikutelma
kts. myös
neighbourhood
kts. myös
hood
kts. myös
hud
kts. myös
Huud
kts. myös
Huudi
soccerfriek
kts. myös
Huudi
Design
Nykyään
kiistellään myös huudin ja n.s.
Kosmisen
pulssin yhteyksistä; jälkimmäisen
ollessa melkein täysin fyysinen tila. Tämän perusteella Huudi ohjaa
mieltä, jonka jälkeen voi saavuttaa Kosmisen pulssin.
Petri Ruusunen,
2008
Kts. myös
gudumetri1.2. FFT-SPEKTRIANALYYSI
Aikalaiskuvausten ja paikalla jälkikäteen suoritettujen massa- ja
FFT-spektrianaylyysitutkimusten perusteella Peter Gudun työryhmän
johtopäätöksiä arvioimaan asetettu VTT:n (2)
asiantuntijaraati esittää valtioneuvostolle pyynnön ryhtyä
tarvittaviin toiminpiteisiin mikäli yleinen turvallisuus sitä
vaatii.
Huudimuseon kokoelmissa olevaa tutkimusryhmää työssään esittävän kuvan
negatiivia on käsitelty ilman VTT:n (2)
laboratorion valvontaa ja ilman valtioneuvoston
lupaa.
Huudimuseon säätiö on valittanut asiasta korkeimpaan oikeuteen (2/1998).
kuva 1.2.1: Gammakorjattu negatiivi (originaali)
kuva 1.2.2: Gammakorjattu negatiivi (detalji)
FTT--spektrianalyysi gammakorjatusta negatiivista vahvistaa
Peter Gudun työryhmän olettamuksen kaasun huomattavasti
normaalia
suuremmasta taitekertoimesta. Analyysi tukee
silminnäkijöiden havaintoja kullanruskeasta kaasumaisesta
ilmiöstä.
Polarisaatiosta johtuvan polykromaattisen kristallisaation ennusti
ensimmäisenä tri.Ph.
tri. M.d. M. B. Väänänen väitöskirjassaan 1932.
kuva 1.2.3: FFT-spektrianalyysi (detalji)
2.2. LASKEUMA
Huudikaasun kondensaatio huokoisille pinnoille tuntui aluksi
muodostavan ylitsepääsemättömän esteen "metsäsaarekkeen" ja sitä
ympäröivän alueen uudelleenasuttamiselle. Työryhmän laatiman muistion
mukaan kyse oli kuitenkin paikallisväestön lapsellisesta
pakkomielteestä.
Mitään todellista vaaraa laskeumasta ei työikäiselle aikuisväestölle
missään vaiheessa koitunut ja vauvaikäisten sormet regeneroituivat
muutamaa valitettavaa poikkeusta lukuunottamatta kiitettävästi.
Kondenssikiteistä otettuja näytteitä säilytettiin VTTT:n (2) tiloissa
vuoteen 1977. (Riikonen - Samperi; 1990)
kuva 2.2.1: µ-kondensaatio (originaali)
Kuva 2.2.2: µ-kondensaatio (detalji)
Saavuttuaan paikalle tutkimusryhmä palkkasi viipymättä joukon vähemmin
oireilevia paikallisia avustamaan indikaattorirakennelman
pystyttämisessä.

Maansiirtotyöt
ja rakennelma rahoitettiin
pääosin keräysvaroin. Puuttuvat varat lahjoittivat
Svopada Minerals -yhtiö ja
Marcus Aurelius -säätiön virkaatekevä sihteeri.
Indikaattorirakennelma
purettiin vuonna 1968 yleisölle vaarallisena.
Mittauslaitteet lahjoitettiin Suomen Akatemian
kokoelmiin.
Kuvassa
taustalla näkyvä rakennus räjähti selittämättömästi kaksi vuotta
aikaisemmin. Tapaus vaati kaksi ihmishenkeä ja tuotti mittavan
taloudellisen vahingon.
Kuva 2.2.3: Indikaattorirakennelma
Kuva 2.2.4: Indikaattorirakennelman rekonstruktio.
2.3. TUTKIMUSRYHMÄ
Tutkimusryhmä koostui neljästä varsinaisesta asiantuntijasta ja ainakin
kahdesta "ulkojäsenestä", joista toisen henkilöllisyyttä ei ole
pystytty toistuvista yrityksistä huolimatta todentamaan. Ryhmän ainoa
tunnettu elossa oleva jäsen ei halua puhua osuudestaan
huuditutkimuksessa.
Tutkimusryhmän palkkiot maksettiin pääosin
veikkausvaroista ja ryhmä laati puolivuosittain toiminnastaan
raportin virallisille valvojille, joille se oli myös
tilivelvollinen.
1. Tohtori Peter Ossian Gudu
12. 3. 1902 Tartto – 3. 12. 1972 Geneve
Ph.kand. Tallinn Tekniline ylikool 1922
Ph. tri Åbo Akademi 1928
YKHTK:n varavarapääsihteeri 1964 – 1971
Moldovan taidetoimikunnan apuraha 1970
• tutkimusryhmän johtaja
• todettiin syyttömäksi 1969
• elinikäinen ajokielto
• gudumetrin keksijä
• pG-vakion keksijä
2. Tohtori Maurice
Babtiste Väänänen
1. 1. 1906 Budapest – 3. 12. 1972 Geneve
Md.lis. l'Ecole Superior, Pariisi 1932
Sotilasattasea, Argentiina 1946 – 1968
• tutkimusryhmän apulaisjohtaja
• huudituutkimuksen "äiti"
• kehitti gudumetriä edelleen
• luennoi huuditutkimuksesta Espoossa
• todettiin syyttömäksi 1969
3. Sekatyömies
Poika-Kalervo von Bülow
11. 9. 1918 Joutseno –
Nuhtuan maamiesseminaari 1939
Vehmaan kunnanvaltuusto 1950 – 1988
Vehmaan kirkkovaltuusto 1951 – 1988
• tutkimusryhmän turvallisuusvastaava
• tuomittiin poissaolevana kuolemaan
1969
• armahdettiin 2004.
4. Varatuomari
Johan J. Grädde
8. 8. 1888 St. Petersburg – 8. 8. 1955 Södertälje
Valt.tiet.Maist. Helsingin yliopisto 1939
• tutkimusryhmän siheeri
• ei suostunut luovuttamaan
kaikkea tutkimusta koskevaa materiaalia viranomaisille edes
vankilatuomion uhalla. Grädden jäämistö tuomittiin kokonaisuudessaan
hävitettäväksi polttamalla. Grädden perillisille on langetettu
lähestymiskielto koskien kaikkia 1921 jälkeen syntyneitä. Perilliset
ovat valittaneet lähetymiskiellosta tuloksetta Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimeen vuosina 1999 ja 2001.
5.
Majuri Tauno
Valdemar Palo
25. 10. 1909 Hämeenlinna – 24. 4. 1982 Helsinki
• ei pidä sekoittaa samannimiseen kuuluisaan näyttelijään.
• tutkimusryhmän tiedottaja
• todettu syyntakeettomaksi 1980
6.
Mr. X
• Mr. X:n olemassaoloa ei ole voitu varmentaa luotettavista lähteistä.